Mattiesko Hytösellä on tapana sanoa pahasti ihmisistä - useimmiten heidän ulkonäöstään. Matti Vanhanen sanoo myös pahasti. Ainakin televisiokanaville jotka loukkaavat hänen rakennustöitään.

Olin kerran yksissä häissä joissa Mattiesko nauroi. Olin yllättynyt. Katsoin häntä, seurasin käyttäytymistä ja ajattelin, että minkälaisen kolumnin hänestä saisi.

Mattiesko on helppo kohde kirjoituksen uhriksi. Ego kestää ja saa loukata. Nahkahousut kiiltää. Takaapäin ei voi olla varma seisooko edessä mies vai nainen. Lyhyen läntä ja pitkät hiukset. Hiukset jotka melkein koskettavat maata. Maata jota läsnä olevien tulisi selvästikin palvoa.

Ego-Mattieskossa ja Eko-Matissa on muutakin samaa kuin vain pahasti sanominen. Ei ruumiin rakenne. Ei hiusten pituus. Vaan rauhallinen, harkittu, ovela ja kontrolloiva olemus. Molemmat tykkäävät huomiosta, molemmat tykkäävät ärsyttää. Mattiesko ei välitä pidetäänkö hänestä (oikeasti välittää). Matille on tärkeää olla pidetty (oikeasti ei ole – politiikka turruttaa).

On ollut hauska seurata minkälaisen otteen ja hallinnan Vihreät ovat saaneet hallituksessa viime aikoina. Useampi ydinvoimala ei saa Keskustalaisilta kannatusta ja Vanhanen kannustaa ekologisesti merkittävään kasvissyöntiin. Eko-Matti puhuu myös sähköautoilun puolesta.

Ei ole Valtioneuvostolla vielä sähköautoja käytössä. Toisaalta se on hyvä sillä muuten voisi Matin persauspalaa muutenkin kuin vain kuvainnollisesti. Loppukesästähän saimme lukea kuinka sähköauto paloi tuusannuuskaksi Helsingin ydinkeskustassa. Sisäpiirin tieto kertoo, että kyseessä oli Fortumin Fiatista tehty konversio. Voin tosin olla väärässäkin.

Kohta Matti varmaan polkee pyörällä Nurmijärveltä Eduskuntaan. Pysyyköhän Mertala menossa mukana? Mattieskon rakastettu ainakin pysyisi. Sen verran tiiviisti hän on liimaantunut nahkalahkeeseen kiinni ja miestään selvästi nuorempana joutuu ehkä vielä antamaan vauhtiakin.